tuuli

Finlandexe

Sostantivo

tuuli

1. vento, vènt
2. umore, moraƚe

Pronunsa

• IPA: / 'tu:li/

Etimołozia

• manca ła etimołozìa; se te ła conosi, zónteła ti.

Derivai

• tuulinen (agg.)
• tuulilasi
• tuulimittari
• tuulimylly
• tuulitakki

Notasion

• HÄMÄLÄINEN, Aira, Dizionario compatto Finlandese-Italiano /Italiano-Finlandese, Zanichelli, Bologna, 2001, p. 260